Iltavuoro, pitkät päivät,
vapaa-illat taakse jäivät,
töissä pitkään kukkua,
mut saapahan aamulla nukkua,
ei silti kyllä kiinnostais,
kunpa vapaapäivän sais!

Ois kiva saada kommentteja, teksteistäni mun,
mikä onkaan mielipide, lukijasi sun,
joka päivä kirjotan, fiiliksistä runoillen,
mut kovin tietää tahtoisin, vastauksen sen,
onko näissä mitään järkee, häntää päätä ollenkaan,
vai onkohan se ehkä niin, itseni vaan nolaan...

Nyt on hyvä fiilis, tuntuu niin hyvältä,
ei tunnu enää yhtään, ett elämä ois syvältä,
tuntuu kun oisin saanu siivet selkään,
en sanoa enää vois että pelkään,
elämä on taas täydellistä,
kun rakastaa voin ihmistä,
sitä yhtä ja ainoaa,
mun sydän lisää janoaa,
janoaa viestejä rakkaaltani,
korvaani jälleen kuiskaa; hani!!!

Kahvia kahvia lisää kahvia,
vaan mikään ei herätä tätä pahvia,
kohta on taas maanantai, työviikko uusi,
koitas pahvi kerätä, sängystä ne luusi!

On turha yrittää olla,
jotain mitä ei oo,
oon paskaks jätkäks syntyny,
en muuttaa voi kohtaloo,
unelmia ja haaveita,
kaukaa haettua,
kuin pieni poika etsin,
pöytää katettua,
valmiiks kaikki laitettu,
vain seuraan muiden istua,
vaan illan tullen huomaan,
alkaa unelmani haihtua.